13.4.2019

Se on jännä huomata,

että edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen ratsastus on se juttu, mikä saa mut niin onnelliseksi...
Olen niin tyytyväinen, vaikka ihan vaan tossa omalla pihalla pyörittiin ja käytiin slinganin tallin puoleisella suoralla ottamassa pari aivan lyhyttä laukkapätkää. Kenttä oli yön jäljiltä aika jäinen ja koppurainen, ettei siellä voinut mennä.
Taavi teki taas kerran kaiken minkä pyysin. Eniten hämmästyin siitä kuinka helposti molemmat laukat nousi.  Ei se hevonen ole unohtanut talven aikana harjoiteltuja asioita.
Olen yrittänyt pitää Taavin saaman heinämäärän maltillisena, jotta Taavi ei lihoisi niin paljon ja olen mielestäni onnistunut siinä aika hyvin. Ainahan se on vähän pyöreä masustaan ollut, mutta ei se nyt niin järkyttävän isomahainen kuitenkaan ole tästä viiden viikon sairaslomasta huolimatta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti