Pikkuvarsa-aikainen huulilla hapuilu ja mun "maistelu" on jäänyt täysin pois, sillä olemme olleet sen suhteen aivan jyrkän ehdottomia. Taavi saa toki nuuhkia meitä, mutta kaikki muu sen yli menevä touhuilu on ollut täysin kiellettyä. Rapsuttelemme, hinkkaamme ja jynssäämme sitä kyllä sydämmemme kyllyydestä, mutta Taavi ei meitä, ja se onkin nyt superkiltti hoitaa karsinassa....
Taavi on kasvanut paljon, sekä saanut lisää voimaa ja massaa.. Ei ole ollut helppo pitää narun päästä kiinni, jos on yrittänyt vetää, joten nykyään sitä kuljetetaan niin että ketjunaru menee sivulta laitettuna nenän ylitse.. Jos kulkee nätisti, niin ketju ei vaikuta lainkaan, jos Taavi esim. tuulen puuskasta lähtee lentoon, saamme pidettyä siitä kiinni. Tämä on toiminut hyvin, eikä pieni oripoika ole ainakaan vielä keksinyt omien voimiensa mahtavuutta...
Karsinan oven raosta livahtamista Taavi on yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa! Karsina kun on tylsä paikka ja sieltä ei pääse pois silloin kun haluaisi.. Olemme jyrkästi kieltäneet ja vahtineet että ovi ei jää raolleen. Noniin tässä yksi ilta Taavi tosiaan livisti! Oli kuulemma seikkaillut pitkin poikin tallialuetta... Hieman hädissään oli ollut ja sitä ei tietenkään saatu kiinni. Olivat sit vieneet Jatsinan pihalle seisomaan ja sinne äidin helmoihin pieni maailmanmatkaaja sitten palasi. Erittäin mielellään seurasi äitiään takas koppiin! Ehkä hyvä näin? ..sai huomata ettei siellä yksinään ulkona olekaan niin kivaa? Nyt taas jatkamme oven vahtimista.
Kengittäjä Juha Sillanpää kävi eilen katsomassa Taavin kavioita ja hieman raspasi niitä. Kuvassa on "hiutaleet" lattialla, sillä itse koko hommasta en ehtinyt saada otettua kuvia. Jännitin niin kovasti, et meneekö kaikki hyvin ja pidin Jatsinaa Taavin lähellä jottei Taavi hermostu. Juhan vaimo Anita puolestaan piti Taavista kiinni jutellen ja rapsuttelen sitä samalla... Kavioiden raspaus tehtiin pääasiassa kopissa. Taavi sai nojata seinään ja Jatsina oli siinä vierellä. Etujalat meni ongelmitta, mutta takajalkoja Taavi sit veti välillä aika kovaakin. Juha se vaan piti jalasta kiinni ja jatkoi hommiaan aivankuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tässä Taavi oli nenä karsinan nurkkaan päin eikä päässyt hypähtämään eteenpäin. Lopuksi Juha tarkisti lopputuloksen käytävällä. Seuraava kerta on taas parin kuukauden päästä. Tulevaisuudessa Taavi menee ehkä Juhan talliin koulutukseen ja kärryoppiin. Siellä on myös samanikäinen suokkiorivarsa, minkä kanssa Taavi saisi olla haassa...
Taavin sitomisharjoituksia pitäisi myös nyt viedä eteenpäin.. Olen jotenkin arka tämän suhteen, sillä minulla on ollut kaksi hevosta joita ei saanut sitoa kiinni lainkaan. Taidanpa mennä nyt seuraavaks tutkaileen, jos löytäisin netistä lisää ohjeita tähän... Pari kertaa Taavi on kyllä ollut hetken aikaa käytävällä kiinni, mutta se ei riitä...
Kirjoittelen taas paremmalla ajalla lisää. Nyt muihin puuhiin!
