Taaville nousi kuume taas lääkkeiden vähentämisen myötä. Joka ilta kuluneen viikon aikana Taavin lämpö on ollut lähes 40 tai yli. Taavi oli myös kipeä ja väsynyt.
Joskus suurinta rakkautta on päästää irti.
Alla kuvia, kun kävimme viimeisen kerran pellolla kävelemässä 31.10.2019.
Ikävä on kova.
Olen kiitollinen kaikista hetkistä Taavin kanssa. Joskus suunnitelmat tai unelmat eivät toteudu, mutta kaikista eniten kuitenkin suren minulle tärkeän ystävän menetystä.
Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet matkassamme mukana.
Sain itseni sohvanpohjalta ylös ja päätin, että liikutan hevosen. Lääkeannos on enää 1/3 siitä mitä se oli, joten liikutan nyt ihan joka päivä, jos se vain on mahdollista.
Ja nämä mun Taavin liikuttamiset eivät ole ns. treeniä, vaan se minimi, mitä jokaisen hevosen pitäisi periaatteessa päivittäin liikkua. Myös vapaapäivinä.
Jos haaveilen Taavin vielä joskus olevan siinä kunnossa, että voisin ratsastaa normaalisti, niin ei siihen ainakaan paikallaan pysymällä päästä.
Ruokintaa muutin vähän, sillä olin unohtanut yhden energialähteen; rypsiöljyn ja myös ruokintakalkin. Näitä en ollut vielä antanut...
Aamulla:
- 3dl proteiinia turvotettuna, ruokintakalkkia 1 rkl ja rypsiöljyä 1dl
- puuron jälkeen sinimailashaketta 1 litra ja vähän olutmäskiä.
Sohvalla lämpimän viltin alla on ihana lukea rakkaushömppää ja miettiä mitä kaikkea on lomalla tehnyt.
Täytyy sanoa, että ei mitään SUURTA tai ihmeellistä olla poikien kanssa tehty, mutta kyllä nuo pienet asiat ovat loppujen lopuksi niistä kaikista suurimpia.
Taavin vointi on vaihdellut paljon. Se on mennyt loman aikana tasaisesti huonompaan, niin aloin jo miettiä miten tässä nyt käy.. Pärjääkö Taavi edes ilman lääkkeitä, kun on nyt pienemmällä annostuksella. Joudunko luopumaan siitä.
En tiedä. Nyt näyttää Taavin vointi taas vähän paremmalta. Heinä maistuu taas ja hevosen yleisilme on PALJON parempi(kts. alla olevat kuvat).
..oli se, kun Nuutti ratsasti pitkän tauon jälkeen. On Nuutti kysynyt aiemmin, mutta Taavi on ollut joko niin sairas tai minusta on vaan tuntunut siltä että ympäristö on vielä niin uusi Taaville.
Tänään kuitenkin otin pojat mukaan tallille ja päätin, että jos Nuutti pyytää, niin hän saa ratsastaa. Juoksutin vaan Taavin ensin... Meillä oli sitten tosi mukavaa! :)
Nooakin osallistui Taavin hoitoon, vaikka yleensä pysytteleekin karsinan ulkopuolella.
Saas nähdä innostuuko Nuutti ratsastamaan enemmän?
..ja Taavin emä Jatsina varsana. Sain Annikalta lisää kuvia :) Aivan ihania eikös?!
Muistan kun Töyssy tuli isojärven tallille. Se oli ryhdikäs, hienon värinen, iso ja reippaannäköinen. Muistan ajatelleeni jo silloin, että on se hieno.
Hannele on jälkeenpäin kertonut Töyssystä paljon. Töyssy oli hänen elämänsä hevonen ja hän pystyi luottamaan siihen täysin, kun oli sillä maastossa.
Jatsinan tapasin ensimmäistä kertaa Öjassa, kun se oli varsa. Se oli just se sama kesä, kun olin tutustunut Jereen.
Pääsin kerran Töyssyn selkään. Seurustelin tuolloin Jeren kanssa. Hannele oli vienyt meidät kaikki vuorotellen tapaninpäivän ajelulle nuorella Jatsinalla, kun hän kysyi, että haluanko käydä vielä Töyssyllä vähän maastossa laukkailemassa? Muistan vielä sen tunteen, kun laukkasin Töyssyllä Laajalahden maaston talvisia metsäteitä pitkin ja hevonen oli niin viisas.
Jatsinan selkään istuin ensimmäistä kertaa kun sinne istuttiin ekaa kertaa. Jatsina oli käytävällä ja roikuin sen selässä. Pääsin sitten sinne istumaan. Joskus kun Jatsina oli viisivuotias, niin sain taas ratsastaa sillä siitä eteenpäin. Se oli ihana hevonen.
Olen tänä iltana ajatellut paljon näitä hevosia Taavin takana. Ja niin todella toivon, että saan pitää Taavin, sillä se on minun elämäni hevonen. Alla oleva kuva on otettu tänään ratsastuksen jälkeen.
