Mun maneesiin pyrkimykset saa välillä hieman huvittavia piirteitä... On ollut muutamia kertoja tässä puolen vuoden aikana, kun olen ottanut Taavin talliin ja varusteiden laiton jälkeen ollut menossa maneesiin... mutten sitten päässyt. Joku muu on mennyt aivan nenän edestä. Noissa tapauksissa olen sitten vaan tuonut hevosen takaisin talliin tai keksinyt jotain muuta, riippuen Taavin energiamäärästä, että mitä on järkevää(=turvallista) tehdä.
Nykyään, jos maneesi vain on vapaa, niin menen HETI sinne... :)
Tänä aamuna olin lähes varma, että en pääse maneesiin, kun oli niin kaunis aamu ja monilla hiihtoloma. Enkä ollut varannut maneesia. Päätin kuitenkin käydä tallilla katsomassa tilanteen ja sinne päästyäni tsekkasin ensimmäiseksi maneesin ja se oli tyhjä. JUOKSIN heti hakemaan Taavin tarhasta.
Jere on nyt koko viikonlopun pois ja minä pikkuisten kanssa kotona, joten kävin ennen Jeren lähtöä tallilla liikuttamassa Taavin. Ettei tulisi liikaa vapaapäiviä. Oli todella varhainen aamu. Kaikki hevoset olivat vielä sisällä ja Taavi todella nautti ulkona pitkällä kentällä laukkaamisesta.
..kun selkäni takana tämä yksi spurttailee ihan TÄYSILLÄ...
...vielä videomateriaalia.. Olin tässä juuri päästänyt Taavin irti ja Taavi vetäissyt täyttä vauhtia tuonne perälle. Muistan ihmetelleeni monta kertaa tässä tilanteessa, että kuinka ihmeessä muut hevoset eivät sano mitään. Mahtavat ajatella vaan, että on se Taavi vähän hölmö.
Olen siis jo puolen vuoden ajan juoksuttanut Taavia irti 2-3 kertaa viikossa tällä kentällä.
Uskon hevosten jo tottuneen Taaviin, kuten kaikkeen muuhun oheistoimintaan mitä tuolla tallinpihalla tapahtuu. Mm. irrallaan oleviin koiriin, traktoriin, mönkijään(+sen heinälavaan), autoihin ja trailereihin ja kuorma-autoon jne. Nämä kaikki ajavat aivan tarhojen vierestä.
Lisäksi tallilla on pitkin syksyä tehty erilaisia töitä, seinien maalausta ylhäällä traktorin kauhan päällä ja hitsausta jne. Tänään viimeksi keskellä päivää ylhäällä olevan traktorin kauhan päälle kiivettiin ja tiputettiin lumet alas laudan avulla, mikä oli ulkona olevien hevosten mielestä hyvin jännittävää. Tässä ei varmastikaan tullut lueteltua kaikkea, mutta pointtinani on se että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa.
Minulla oli kaunis tamma, Malwa. Malwa oli tarhassaan kun tulin tallille.. Eikä siellä ollut ketään muuta. Siivosin karsinan kaikessa rauhassa ja menin ottamaan Malwaa sisälle. Kaikki muut hevoset olivat normaalisti tarhoissaan.
Se oli aivan tavallinen päivä, kun aloin avaamaan porttia normaaliin tapaani. Vähän vain pyysin Malwaa peruuttamaan, jotta saisin portin paremmin auki. Siinä samassa Malwa kaatui. Ihan yhtäkkiä.
Malwa yritti kerran nousta ylös, eikä päässyt. Siinä samassa vilkaisin Malwan takajalkoja, joista toinen oli vääntynyt. Tiesin heti, että se on poikki. Siitä ei ollut epäilystäkään. En tiedä kaatuiko Malwa sen takia, että jalka meni poikki, vai menikö jalka poikki silloin kun Malwa yritti nousta ylös.
Istuuduin heti maassa makaavan Malwan kaulan päälle, jotta Malwa pysyisi makuulla, eikä yrittäisi enää nousta ylös. Eikä se yrittänyt. Aloin lähettämään tekstiviestiä äidilleni ja läheisen tallin Annikalle. Mikä onni, että kännykkä oli taskussa.
Annika ja Mats tulivat välittömästi paikalle trailerinsa kanssa, mutta hekin näkivät, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Istuin edelleen Malwan päällä ja Annika soitti eräälle vanhemmalle ravimiehelle Siggelle, sillä me kaikki tiesimme, että Malwa oli lopetettava HETI. Siggellä oli ase ja hän osasi lopettaa hevosen.
Äitini tuli paikalle juuri samaan aikaan kuin Sigge. Tähän kaikkeen meni vain noin 20-30 minuuttia. Malwa lopetettiin täysin samaan paikkaan, mihin toinen hevosemme Bugor oltiin lopetettu muutama vuosi sitä ennen. Malwa haudattiin Bugorin viereen.
Malwa oli meillä 14 vuotta.
Nyt tallillamme on ollut puhetta, että Taavin kentällä juokseminen mahdollisesti aiheuttaisi hevosten loukkaantumisen tarhoissaan. Ja minua on kielletty juoksuttamasta, kun on jäätä. Ymmärrän täysin hevosten omistajien pelon ja huolen. Onneksi nyt on satanut lunta... Pohjat ovat taas pitäviä. Omistajilla toivottavasti vähemmän huolta. Lupaan seurata tarkkaan tilannetta ja lopettaa jos huomaan tarhoissaan olevien hevosten villiintyvän.
Halusin vain tällä kirjoituksella osoittaa, että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa.
Ja se kuka ottaa suurimman riskin tässä kaikessa, olen minä itse. En kuitenkaan aio pelätä. Jos Taavin jalka menee huomenna maneesissa poikki, kuten ystäväni nuorelle hevoselle on käynyt, niin sitten menee.
Huomasin muuten, että nämä hevoset juoksivat aivan itse eilen päivällä pienissä tarhoissaan. Eikä Taavi edes ollut ulkona tai mitään häiriötä ilmennyt pihapiirissä.
Alla on vielä kuvia tältä päivälta, mitä tein Toven kanssa Taavin juoksutuksen jälkeen. En jaksa kirjoittaa nyt enempää... Muuta kuin että oli aivan mahtava aamupäivä Taavin kanssa! Opin uutta ja harjoittelen tätä lisää.
Sain Tovelta apua Taavin kouluttamisessa.
Tässä käytössä on Dually Halter -riimu,
jonka käyttöä alan nyt opettelemaan.
Taavin on opittava pysymään paikallaan, mikä on välillä haastavaa.
On tällä hetkellä pakko tehdä vähintään joka toinen päivä...
Taavi laukkaa itse itsensä näin hikeen... Ihan huvikseen juoksemisen ilosta.
Maneesin ja kuvien oton jälkeen menimme maastoon...
Ja maaston jälkeen kurkkasin maneesiin, oli edelleen vapaa. Päästin Taavin taas irti ja istuin alas... olin väsynyt. Ja taas Taavi laukkaili... Ihan itse.
Tässä tämä tallikerta tällä kertaa.
En itsekkyyttäni halua varata maneesia...saadakseni ratsastaa yksin tai juoksuta sen takia kun ei jaksaisi/huvita ratsastaa.
Minulla ei vain ole vaihtoehtoja. Toisin kuin teillä muilla.
Varsakupla siis.. Mun pää ei ole pystynyt lainkaan Taavin kasvussa mukana. Taavi todellakin tarvitsee paljon liikuntaa ja aivojumppaa. ..on ilman kaveria tarhassa ja mun on huolehdittava siitä, ettei NUORI hevonen pitkästy tai jää liian vähälle liikkumiselle... Eri ihmisten kanssa puhuminen on auttanut todella paljon! Jokaisella on ollut hyviä neuvoja.
Tänään pieni maastolenkki taluttaen suoraan tarhasta. Loimi jäi päälle kun satoi ihan kaatamalla. Lenkki meni hyvin. Olin aivan märkä sisältä ja päältä. Metsässä oli paljon lunta ja Taavi käveli niin reippaasti! Tuli hiki. Ei tarvinnut mennä erikseen lenkille.
Riisuin Taavin maneesissa ja talutin siellä hetken ennen ulkokentälle siirtymistä missä irtojuoksutin. Onnistunut päivä tänään. Huh..
Onpas tullut kirjoitettua viime päivinä tänne, mutta nyt onkin tapahtunut vähän enemmän entisen tasaisen jakson jälkeen... Fiilikset menee vuorotellen ylös ja alas.. Eilen oli hyvä iltapäivä. Tänään taas aika kamala.
Hain Taavin tarhasta ja se oli todellinen hätähousu! Sama jatkui suitsia laittaessa ja pihalla taluttelessa. Käytiin välillä karsinassa hengittämässä ja sit taas ulos. En halunnut antaa periksi, mutta sitten minulle riitti. Otin suitset pois ja katsoin kun se hevonen ihan oikeasti juoksi karsinassa ympäri.... ja tulin itse aivan sairaaksi.
Olin jo parin ihmisen kanssa tallilla jutellut, että pitää pyytää apua jne. Päätin sitten, että teen ihan mitä tahansa mitä Anna ehdottaa. Monesti sitä miettii ja kysyy, mutta ei sitten kuitenkaan tee mitään niinkuin toinen ehdottaa.
Anna tuli mukaani ulos ja neuvoi kuinka taluttaa Taavia ja miten pitäisi peruutukset tehdä. Kävi ilmi, ettei Taavi ihan oikeasti peruuta pyynnöstäni, vaan "väistää" toista kättäni, jota olen käyttänyt apuna nostamalla sitä. Aina oppii ja ymmärtää asiat uudella tavalla kun vaan malttaa kuunnella... Ajatella, koko ikäni olen hevosia käsitellyt ja silti on niin paljon opittavaa.
Olin loppujen lopuksi Taavin kanssa pihalla varmaan yhteensä reilun tunnin, en katsonut kelloa. Kengät vaan olivat sukkia myöten ihan litimärät... Ei se haittaa, pääasia että meni loppujen lopuksi superhyvin!
En tiedä mitä oikein kuvittelin... Juoksutusta irti, taluttelua ja liinassa juoksutusta ja vähän hyppyjä... Väliin 3-4 vapaapäivää. Sama kierto taas uudestaan...
Aiemmin tämä onkin toiminut, muttei enää. Olin taas tallilla, taluttelua ensin ja sitten irti ulkokentällä. Juoksi itse itsensä hikeen. Taas taluttelua juoksutuksen päätteeksi.
Nyt on ensimmäinen kerta kun Taavi on tehnyt töitä päivittäin lähes viikon. Täytyy sanoa, ettei varsan silmät enää pyöri päässä ja minulla oli hyvä tunne taluttaa... Niin hyvä, että oisin voinut vaikka lähteä pimeään maastoon. En kuitenkaan kokeillut onneani.
Roikuin vähän Taavin päällä... Kuvista ei kyllä näe mitään, mutta tämän kaiken jälkeen hymyilin kun ajoin kotiin. Toisin kuin toissapäivänä ja eilen... :) Taavi on taas Taavi.
Eilen illalla juoksutin Taavia pitkästä aikaa liinassa... Oli sivuohjat ja sujui hyvin kunnes innostuin pyytämään Taavia laukkaamaan liinassa. Poni pääsi irti ja minulta muutama ruma sana...
No oli miten oli.. Taavilla on energiaa aivan liikaa. Vaikea uskoa, sillä Taavi on liikutettu kunnolla to-su. Muutenkin Taavi on kuulemma ollut hankala tarhata, rikkoo sähköjä ja aitoja... Nyt kokeilen antaa kauratonta ruokaa ja pienellä määrällä. Ja juoksutan liinassa vain käyntiä ja ravia... Ainakin toistaiseksi.
Harmittaa aika paljon tuo Taavin irtipääsy.. Taavi ei ole kolmeen vuoteen kertaakaan päässyt irti. ..ja muutenkin minulla on viime aikoina ollut epämukava olo taluttaa Taavia. Nyt kuvaterapiaa, jotta tulisin paremmalle mielelle...
