21.2.2018

Päivätalli ja iltatalli...

...näissä maisemissa, tällä kelillä ja ihanan hevosen selässä. Oli niin hienoa ja kaunista, ettei kylmyys haitannut yhtään.

18.2.2018

"Videoita"...

Koko tämän viikon loppuviikko on ollut yhtä vatsatautia...

Tänään minun oli tarkoitus mennä maneesille katsomaan valmennuksia, mutta päätin sitten pitää valmennukset itselleni, kun kerran oli parempi vointi ratsastaa. Laitoin videokameran kentällä olevan jakkaran päälle ja alla on kuvattu ohikulkupätkät yhteen pötköön.
Oli mielenkiintoista katsoa, sillä olen ratsastanut pääasiassa nyt itsekseni ja tuolla kentällä ei ole peilejä. Ei se nyt niin hirveän kauhean näköistä ollut mitä odotin. Pystyin katsomaan. Alla on vielä loppukävelyt...
Koulun alueella on vähän kaikkea jännää mitä katsella, mutta näin sunnuntaisin traktorit ja metsätyökoneet eivät onneksi kulje. Välillä tuntuu, ettei niitä nyt tarvitsisi joka päivä olla, mutta toisaalta näin Taavi tottuu kaikkeen.
Minulla on ollut vähän ns. taisteluväsymystä näiden kuolainten sovittelujen suhteen, joten Taavilla on nyt suitset ilman turparemmiä ja pehmeä suora kumikuolain. Turparemmin pois otto oli Eläinlääkäri Mirjami Miettisen ehdotus, ja eipä sitä oikein näköjään tarvitakaan...

Olen pyrkinyt pitämään sellaista tasaista ohjastuntumaa ihan koko ajan, vaikka Taavi pelaisikin kielellään. Olen myös yrittänyt olla vetämättä taaksepäin... Ja jos Taavi on alkanut pelamaan paljon kielellään, niin olen lähtenyt vain kävelemään ympäri tuota valtavan suurta kenttää ja säilyttänyt pelailusta huolimatta tasaisen tuntuman. Kävelemme niin kauan, että kieli on taas sisällä ja sitten jatketaan työntekoa.

Olen ottanut viime aikoina todella reippaita laukkoja kentällä, kun nyt kerran on LUNTA!!! Aivan uskomattoman ihanaa... Ja Taavi on ihana.

Muutaman kerran olemme maastoilun lisäksi käyneet kaverin kanssa pellolla kahlaamassa todella paksussa lumessa. Huomaa, että hangessa kahlatessaan Taavi itse suoristaa itsensä. Tämä on ollut mielenkiintoinen havainto.

Olen myös yrittänyt lopettaa ns. taivuttamisen. Ratsastan paljon suoria uria, jotta saisin paremmin samanlaisen tuntuman kumpaakin käteen. Yritän pitää Taavin kaulan suorempana ympyrällä ja kaarteessa. Olen  yrittänyt myös olla huolellinen sen suhteen, että Taavi todellakin reagoi pohkeeseen heti. Väistöjen harjoittelun olen jättänyt myöhemmäksi. Tuntuma, suoruus ja tahti ovat nyt tärkeämpiä asioita.

Tässä vähän näitä muutoksia mitä olen tehnyt ratsastukseeni/mitä olen miettinyt... Juuri nyt tuntuu suhteellisen toiveikkaalta, mutta viimeisen puolen vuoden ajan on ollut aikamoista vuoristorataa, etten oikein uskalla tuulettaa sitä, että kieli oli tänään aika paljon sisällä.

Olen ratsastanut vatsataudeista huolimatta viisi päivää putkeen maastossa ja kentällä. Taavi on ollut joka päivä tosi kiva. Ei tunnu olevan yhtään kipeä. Liikkuu hyvin ja mielellään. Minäkin olen voimaantuntu ja parantunut joka kerta, kun olen hevosen selkään mennyt. On se kumma! :)

Huomenna Taavi saa ansaitun vapaapäivän.