..ja Taavin emä Jatsina varsana. Sain Annikalta lisää kuvia :) Aivan ihania eikös?!
Muistan kun Töyssy tuli isojärven tallille. Se oli ryhdikäs, hienon värinen, iso ja reippaannäköinen. Muistan ajatelleeni jo silloin, että on se hieno.
Hannele on jälkeenpäin kertonut Töyssystä paljon. Töyssy oli hänen elämänsä hevonen ja hän pystyi luottamaan siihen täysin, kun oli sillä maastossa.
Jatsinan tapasin ensimmäistä kertaa Öjassa, kun se oli varsa. Se oli just se sama kesä, kun olin tutustunut Jereen.
Pääsin kerran Töyssyn selkään. Seurustelin tuolloin Jeren kanssa. Hannele oli vienyt meidät kaikki vuorotellen tapaninpäivän ajelulle nuorella Jatsinalla, kun hän kysyi, että haluanko käydä vielä Töyssyllä vähän maastossa laukkailemassa? Muistan vielä sen tunteen, kun laukkasin Töyssyllä Laajalahden maaston talvisia metsäteitä pitkin ja hevonen oli niin viisas.
Jatsinan selkään istuin ensimmäistä kertaa kun sinne istuttiin ekaa kertaa. Jatsina oli käytävällä ja roikuin sen selässä. Pääsin sitten sinne istumaan. Joskus kun Jatsina oli viisivuotias, niin sain taas ratsastaa sillä siitä eteenpäin. Se oli ihana hevonen.
Olen tänä iltana ajatellut paljon näitä hevosia Taavin takana. Ja niin todella toivon, että saan pitää Taavin, sillä se on minun elämäni hevonen. Alla oleva kuva on otettu tänään ratsastuksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti