"Patu on herkkä ori. Totteli tosi kevyillä merkeillä ja avuilla. Olihan tottunu työskentelemään ihmisen kanssa, ku oli kokopvätyössä metsässä noin 14 vuotta.
Kesäsin piti n 3 kk lomaa jolloin ratsastelin tai ajettiin sillä. Metsässä se sai usein herkkuja (leipää ja porkkanaa) lounaaks heinän lisäksi joten se oli kovasti nooli ja kuola valu usein. Patulla oli huumori kohillaan ja vapaalla se oli tosi leikkisä. Siksi varmaan riitti työmotivaatiota sitten töihin. Työhevosena aivan huippu. Veti kuorman ku kuorman tienvarteen. Vehkeet ois hajonnu ennenku Patu ois jättäny vetämättä. Ulos ku vei ja sisälle haasta ku otti niin se tanssahteli ku nuori mies vielä 18 vuotiaanakin mutta ei koskaan tehny kellekään pahaa. Se oli mulla lännenratsunakin ja käytiin mm Rolf Peterkan kliniikalla Revonlahdella. Rolffi ratsasti myös ja tykkäs. 😊 Patu on ollut rekihevosena lapsille laskiaisriehassa, vetänyt hääparia ja ollut mukana muissakin tempauksissa. Se oli varma peli eikä välittäny liikenteestäkään. Vuonna 2006 käytin sitä Ypäjällä kantakirjauksessa ja se sai paljon kehuja siellä! 2007 helmikuussa Alasen Päivi, jolla oli sen veli ja siskonpoika ja joka oli omistanu sen emänki viimeisenä, halusi ostaa Patun niin se muutti sinne. Kun minä halusin kehittyä lännenratsastajana quarterin kanssa."
Siinä mitä itse näen Taavissa/tunnen ratsastuksessa todella paljon Jatsinaa, niin yllä oleva teksti kuulostaa kieltämättä kyllä myös Taaviin sopivalta erityisesti työmoraalin ja itsevarmuuden suhteen! :)
Alla kuvia Patusta. Muistan nähneeni Patun Kokkolan metsissä metsätöissä ja ihailleeni sitä. Upea ori!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti