Taavi on vajaan viikon verran roikottanut kieltä ulkona lähes koko ratsastuksen ajan... Ehdin jo ajatella, että roikottakoon, ei haittaa.
Aloin kuitenkin miettiä muita vaihtoehtoja. Vaihdoin kuolaimia vielä pehmeämpiin sellaiseen muotoiltuun suoraan kumikuolaimeen... Tämä ei auttanut.
Tänään Taavi oli kentällä aivan rauhallisen kiltti. Ja kieli oli ulkona... löysäsin turparemmiä, jos kielen roikottaminen johtuisi siitä, että Taavi purisi poskiinsa suun sisällä. Hetkeksi tämä auttoikin, mutta sitten Taavi kiepautti kielen kuolaimen yli.
Jokainen, joka miettii mitä kielen alla on, niin ei mitään. Vain ohutta herkkää ihoa ja luuta. Ei voi ratsastaa, jos kieli on kuolaimen päällä. Lopetin ratsastuksen ja vein hevosen talliin.
Päätin kokeilla kielen sitomista. Tämä meni paljon paremmin. Tein pikkulenkin ja Taavin suu oli aivan rauhassa ja kieli pysyi kuolaimen alla.
Jatkan kyllä silti kokeiluja... Laitan satulan alle geeliromaanin ja pyydän eläinlääkäriä katsomaan uudestaan Taavin suuhun.
Täytyy löytää syy, miksi Taavi tekee näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti