Heti alkuun pienellä tienpätkällä Taavi vähän säpsähti. Ajattelin, että se oli lintu tms. Varmaan? Syy olikin pari mopoa. Vasta kun mopot olivat menneet, niin tajusin säikähtää itsekin! :D
..Tämäkin on nyt nähty Taavin kanssa. Joskus kuuroudesta todellakin on hyötyä. En reagoinut niihin mitenkään.
Taavi oli tosi reipas! Kävelin slingania kolme kertaa edestakaisin ja tein koulutyöskentelyä... Kiki kun on joskus juniorivuosinani sanonut, että pelkkä pitkin ohjin kävely on turhaa.
Asetin Taavin katsomaan aavistuksen verran sisäänpäin ja siitä lievä avotaivutus sisäpohkeen ympäri ja sitten kun nämä "meni läpi", eikä Taavi pälyillyt ympärilleen, niin sitten ulkopohkeella vaihdoin Taavin kävelemään tien toiselle puolelle. Ja sama uudestaan, mutta toisinpäin.
Taavi toimi kuin ajatus. Kaulalihas loksahteli puolelta ja toiselle ja käyntirytmi ei muuttunut lainkaan, vaan oli todella tarmokas...
Taavi oli liian hyvä, että oli pakko tulla alas ja talutella... Ja niin REIPAS, että tunsin sen olevan meille (lue.. minulle) parhaaksi. En ollut varma, kuinka kauan Taavi malttaisi kävellä. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä kentälle ratsastamaan ravia ja laukkaa. Tällä kertaa päätin näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti