Pientä huolestumisesta...

Joo... Kävin aamulla ennen Jeren töihin lähtöä katsomassa Taavia ja tulin sitten kotiin pitämään sairastupaa pystyssä.  Onneksi pojat ovat nyt siinä kunnossa, että voivat palata päiväkotiin. Siinä mielessä kaikki on hyvin.

Mutta Taavin etujalat...

Äiti kun on laittanut minut pienestä pitäen tutkimaan omien hevostemme jalkoja... Sanonut, että pitää katsoa ja kokeilla joka päivä, jotta huomaan jos joskus on jotain poikkeavaa.

Tänään aamulla koppiin mennessä sukelsin tuttuun tapaan Taavin jalkoja kokeilemaan. Kuten aina :) Ja Taavin etujalat olivat aavistuksen verran turvoksissa. Oikea oli ehkä vähän enemmän. Siis vain hyvin vähän.

Taavin jalat kun ovat aina niin tikkuohuet ja kylmät, niin tietysti huolestuin.

Juttelin Hannelen kanssa ja päätimme ottaa rauhallisesti nyt tuon ratsastuksen suhteen. Liikunta toki tekee hyvää ja sitä jatkan, mutta aivan kevyesti noin pari viikkoa.

Ihan varmuuden vuoksi... Taavi saa samalla sen tutun loman, minkä on aina saanutkin kun on mennyt eteenpäin.

Kävin vielä tänään illalla laittamassa geeliä Taavin jalkoihin. Farmaseutilta sain epävirallisen hyväksynnän tälle,  koska laitan vain kerran päivässä. Muuten olisi suositellut tätä samaa, mutta miedompaa, jota voi laittaa 3-4 kertaa päivässä.  Ei tästä nyt haittaakaan ole.

...ja on se kumma juttu, että kaappi täällä kotona on täynnä mun vaatteita ja silti otan usein vaatteet Jereltä..!? Tällä kertaa lökäpöksyt ja hupparin. Ehkä nämä lämmittävät enemmän kuin mun omat vaatteet? ;)

En nyt loppujen lopuksi niin kauhean huolissani ole. Liikutan pari viikkoa Taavia kevyesti ja hoidan jalkoja. Kyllä tämä tästä.

Ja huomenna on koulukuvaus koululla... niihin kyllä puen omat vaatteet.