Siitä on nyt pari viikkoa kun oli se ennätysviikko ratsastuksen suhteen. On ollut kiireiset viikot ja viime viikonloppu oltiin Kokkolassa. Taavi on ollut vaan haassa.
Nyt kaksi päivää olen käsitellyt sitä vähän enemmän ja Taavi on ollut niin uskomattoman rauhallinen ja kiltti. Ajattelin sitten että voisihan sitä käydä vähän ratsastamassakin.
Tulin ihan sitä varten nyt illalla tallille... Satuloidessa Taavi kuitenkin kopissa suoran kumikuolaimen kanssa heitti kielen kuolaimen yli ja siitä takaisin...
Oli ihan sama kiristinkö poskihihnoja, löysäsinkö vai laitoinko siltä väliltä.
-> Vaihdoin suitset.
Menin pihalla selkään ja kävelin minilenkin. Meni aivan ok. Taavi vaan tuntui todella energiseltä... Ei mikään ihme.
Hassua on se, ettei mielessä edes käynyt juoksuttaa sitä liinassa...
Tulin alas ratsailta tarhojen luona ja ajattelin, että riittää tältä kerralta, kun en kuitenkaan kentälle ollut menossa.
Sen jälkeen maailmamme eivät aivan kohdanneet. Taavi reagoi suuresti/herkästi pelkkiin pysähdyspyyntöihin. Olin tästä aika ihmeissäni... Tein töitä Taavin kanssa pihalla. Taavi myös oli todella vaikea...
Kärsivällisyyteni kuitenkin riitti hyvin... On se mielenkiintoista huomata, kuinka olisin 20 vuotta sitten suuttunut hevoselle.
Nyt vaan koko ajan käveltiin ja sitten tarvittaessa seis ja peruutus... tätä toistettiin ties kuinka monta kertaa....kunnes Taavi todellakin pysyi siinä missä sen piti pysyä talutuksen aikana.
Seurusteltiin pitkään kopissa... Taavi vaihtaa karvaa, niin on aika kutiseva :) Tykkäsi kun rapsuttelin... Kyllä meidän maailmat sitten kohtasivat ja huomenna on uusi päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti