Kyllä sitä voi sanoa, että kuinka kiltti hevonen Taavi on, mutta kuuliainen sana ei ole synonyymi kiltteydelle. Vielä vähemmän se on itsestään selvä asia.
Hyvä käytös on opittua.
Arvatkaa vaan valvoinko eilen illalla sängyssä kun mietin, että mikä tässä nyt oikein on pielessä.. Taavi on ennenkin saanut taukoja, mutta nyt on jotenkin erilainen taluttaa.
Olen sen sijaan tehnyt paljon peruutuksia ja ne sujuvatkin todella hienosti! Taavi kyllä peruuttaa pyynnöstäni, vaikka olisi kuinka villi. Ajattelin tämän riittävän...
Mutta... Liikkeelle lähdettyämme Taavin kunnioitus minun omaa tilaani kohtaan häviää aivan täysin...
Päätin eilen illalla ottaa taas "ohjelmaan" nuo lyhyen narun päässä pyörittelyt :)
On niin paljon suurempi todennäköisyys, että Taavi loukkaa itsensä tarhassa, sillä juoksee siellä päivittäin.
Aloitin jo tänäaamuna... Menin jo kuudeksi tallille ja heitin kaikille hevosille heinät. Kävin kiertämässä Taavin kanssa ratsain pienen lenkin. Kotimatkalla Taavi oli taas taluttaessa todella haastava.
Pyörittelin sitten Taavia pitkästä aikaa ympärilläni niin kauan kunnes todellakin kulki kanssani kuin koiranpentu, eikä tullut yhtään "alueelleni".
Täytyy sanoa, että ei todellakaan ollut helppoa... mutta kyllä se meni loppujen lopuksi niinkuin piti.
Taavi käveli talliin aivan rauhassa pää alhaalla ja samalla tavalla meni ulos tarhaan...
Kuuliaisen hevosen takana on aina järkyttävä määrä työtä. Olen aina tehnyt paljon ja todella huolellista työtä Taavin hyvän maasta käsin käsiteltävyyden eteen... Taavi on niin energinen ja nopeasti uusia asioita oppiva hevonen, että työtä on edelleen tehtävä ja paljon, jotta opittu käytösmalli pysyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti