Jahkasin...

...kolmen ihmisen kanssa tallilla, että mennäkö ratsastamaan vai ei.  Olin jo päättänyt jättää ratsastuksen väliin. Oli niin kova maa.

Tuntui niin vahvasti siltä, että pitää pystyä ravaamaan, jos ratsastamaan menee. Taavi kun on ollut taas vaihteeksi täysin vapaalla.

Tämä kolmas tallilainen sanoi: ei kun laitat Taaville varusteet päälle ja tulet meidän perässä!

Taluttelematta ja juoksuttamatta Taavia, kuten aina ensin teen, suoraan ratsastamaan jäiselle kentälle pelkkää käyntiä, jota en oikeastaan koskaan tee... Tämmöisen energiapakkauksen kanssa minua suoraan sanottuna hirvitti, mutta me mentiin.

Hyvin meni toisen hevosen perässä pyörien. Välillä jopa aavistuksen verran rentouduin...

Lopussa Taavi kyllä hieman villiintyi ja teki ensimmäisen kerran sellaiset miniloikat, että tulin itse suosiolla heti alas ratsailta ja talutin Taavin talliin.

Onneksi jätin pilkkopimeän slinganin kiertämisen väliin. Se juuri tänä iltana olisi ollut meille vähän liikaa! :D ..Joskus toiste sitten kun on ensin ravattu ja laukattu reippaasti ja Taavi väsynyt.

Olin ratsastuksen jälkeen todella uupunut, mutta tästä ratsastuksesta tuli todella hyvä mieli. Hoidin Taavin hyvin. On se lutuinen...