Jotakin niin...

...käsittämättömän ihanaa!

Valtava 4-5ha pelto ja niin viisaat hevoset!!!

Aivan kuin oisin saanut mun lapsuuden takaisin...

Ravattiin ja käveltiin pellolla reunoja pitkin ympäri. Anna teki Ivarin kanssa ravissa avoja ja väistöjä. Minä tein Taavin kanssa vain käynti-ravi siirtymisiä.

Olin niin häkeltynyt siitä kuinka ihanaa oli, etten oikein muuta osannut tehdä. Ravasin vaan menemään Annan perässä/vierellä. Ihmettelin Taavin kiltteyttä, kauniita maisemia ja sateiden jäljiltä joustavaa pohjaa. Oli todella taianomaisen pehmeetä ratsastaa...

Kyllä me myös laukattiin! :) Sellaista rauhallista laukkaa pieni pätkä. Eka maastolaukka ikinä!

Kyllä tämä vain on niin parasta. Ja kyllä Taavi vain on minulle niin paras hevonen.

Mukavaa venetsialaisviikonloppua!!!