Blogi - ajanvietettä keskellä yötä...

...kun pojat nukkuvat. En vain saa unta, niin ajattelin kirjoittaa tänne. Joskus näin, sillä useimmiten nukahdan samaan aikaan poikien kanssa! :D

Alla kuvia eiliseltä, kun päästin Taavin ratsastuksen jälleen tarhaan.

Taavi oli eilen taas kerran todella mukava. Kentällä kaksi hevosta meni kavaletteja ja hyppäsivät. Lisäksi oli taas noita työmiehiä traktoreineen ja heillä oli myös kaivinkone. Ja vielä lisäksi eräs mies trimmasi heinää lehmien kulkuväyläaitojen luona.

Taavi toki vähän katseli ympärilleen, että mitä missäkin tapahtui, mutta ei välittänyt mistään yhtään mitään. Oli niin rauhallinen... Jännää oli vasta silloin, kun päästin takaisin tarhaan?!?

Olen viime aikoina aika paljon miettinyt ratsastajan omia kyynärpäitä ja niiden paikkaa. Tästä johtuen olen taas lueskellut noita kotona olevia ratsastusoppaita... Alla pari juttua...

Jos ratsastaja nojaa vähänkään liian taakse, niin satulassa tasapainoisena pysyminen on aika hankalaa. Kyynärpäät siirtyvät helposti eteenpäin, jotta ratsastajan tasapaino säilyisi. Minulla tämä varmaan onkin ollut se suurin syy, miksei kyynärpääni ole pysyneet paikoillaan, vaan ovat lähteneet "lentämään"...

Jos ratsastaja ei pidä kyynärpäitä paikoillaan, vaan kädet liukuvat eteen, niin tämä johtaa heti siihen, että ratsastajan olkapäät/hartiat jäykistyvät. Toisinsanoen tämä on se kaikista tärkein syy, miksi ratsastajan tulisi pitää kyynärpäät paikoillaan ja olla nojaamatta taakse.

Minulle on niin monta kertaa moni valmentaja kyynärpäiden lisäksi huomautellut hartioistani. Nyt olen pitänyt tehpkasta kyynärpääterapiaa itselleni, että olen todella keskittynyt pitämään niitä paikoillaan ja samalla huomannut kuinka hartiat selvästi rentoutuvat.

Toinen asia..

Jalan paikka jalustimessa. Olen pitänyt jalustinta liian edessä - suoraan varpaitteni alla. Tämä on johtanut siihen, että tapahtuu ns. Jalankulkijarefleksi mikä tarkoittaa, että jalustimien ollessa ratsastajan varpaiden alla, niin varpaat kipristyvät ja nilkka lukittuu. Uskon tämän olleen syynä siihen, miksi ylävartaloni on väkisinkin heilunut laukassa, vaikka kuinka yritän pitää sitä rauhassa.

Ratsastajan kehon nivelet liikkuvat ja joustavat ihan koko ajan samalla kun hevonen liikkuu. Siirrettyäni jalkojani hieman syvemmälle jalustimeen(reilusti päkiöitten päälle), huomaan selkeän muutoksen harjoitusravissa ja -laukassa. Nilkkani todellakin joustavat.

(Lisäksi jalustimeen ei saisi varata painoa, vaan istunnan tulisi olla ns. Itsenäinen.)

Kirjat: Mary Wanless, mielekästä ratsastusta, (toisen lisään myöhemmin, sillä en juuri nyt muista nimeä)

...ehkä sitä ois hyvä mennä nyt nukkumaan, kun sai vähän näitä oivalluksia ja ajatuksia kirjoitettua ylös... :)

Hyvää yötä...