Hoitoa ja hoitoa...

Vesikoppi on tullut tutuksi ja Taavi on melko tottunut siihen, että siellä käydään lähes päivittäin.  Kieltämättä hyvä puoli tässä lomassa, sillä näin ollaan todellakin "pysähdytty", ja olen opetellut harjaamaan rauhallisesti.

Siinä missä yksi huoli poistuu  tulee uusi. Hevosten kanssa eläminen on niin tätä... 

Taavin etujalka on ollut viime aikoina todella hyvä! Samoin selkä on ollut aivan kylmä. Eilen illalla sen sijaan vasen takajalka oli paksu... Pehmeää nestettä kauttaaltaan. Hoidin ja toivoin parasta.

Tänään illalla tallille mennessä ajattelin, että olisiko se jalka jo parempi. Ei ollut. Oli kiinteä paksu tukki... Laitoin kylmäkääreen ja siivosin kopin ja todella surin jalkaa. 

Ja siinä se. 

Päätin yksinkertaisesti tehdä sen minkä voin, joten pesin vanhan mobilat  -geelin pois. Ja vielä vähän kylmäsin lisää. 

Löysin turvotuksen alta peukalon kokoisen pahkuran jalan sisäpuolelta juuri vuohisnivelen yläpuolelta... olisiko se just se mikä siinä nyt on? Haavoja kun ei näy.

Katsotaan huomenna.  Jotenkin silmissäni näin illan hoitojen päälle jalka alkoi näyttää vähän paremmalta... 

Taavin loma siis jatkuu vielä... toisaalta hyvä, sillä kotona pojat sairastavat. Asioilla on aina kaksi puolta.