Kenttä näytti kauempaa katsottuna pelkältä jääradalta, joten emme menneet sinne, sillä Taavilla oli ollut kaksi vapaapäivää.. Pyörittelin Taavia vaan laitumella. Oli kyllä niin kiltti..
Taavi yritti aina välillä syödä... jonkin aikaa olen miettinyt, että on epämukavaa meille molemmille kun nypin ja kiskon narusta ja kiellän. Päätin sen sijaan kääntää Taavin päätä minuun päin rauhallisesti liinasta vetämällä ja samalla sitten pyytää perään lisää ravia. Tuli paljon rauhallisempi olo.
Vesikoppitharjausreenit alkaa olla jo aika rentoja juttuja. Keskityn vain rauhalliseen harjaamiseen. Harjaan jokaikisen kohdan sellaiset kymmenen harjanvetoa, kuten pienenä tein. Todellista meditointia, kun harjanvetoja laskiessa kaikki muut asiat häipyvät mielestä. Toivottavasti Taavin rasva-/kosteuspatitkin siinä samalla! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti