Hain Taavin tarhasta ja se oli todellinen hätähousu! Sama jatkui suitsia laittaessa ja pihalla taluttelessa. Käytiin välillä karsinassa hengittämässä ja sit taas ulos. En halunnut antaa periksi, mutta sitten minulle riitti. Otin suitset pois ja katsoin kun se hevonen ihan oikeasti juoksi karsinassa ympäri.... ja tulin itse aivan sairaaksi.
Olin jo parin ihmisen kanssa tallilla jutellut, että pitää pyytää apua jne. Päätin sitten, että teen ihan mitä tahansa mitä Anna ehdottaa. Monesti sitä miettii ja kysyy, mutta ei sitten kuitenkaan tee mitään niinkuin toinen ehdottaa.
Anna tuli mukaani ulos ja neuvoi kuinka taluttaa Taavia ja miten pitäisi peruutukset tehdä. Kävi ilmi, ettei Taavi ihan oikeasti peruuta pyynnöstäni, vaan "väistää" toista kättäni, jota olen käyttänyt apuna nostamalla sitä. Aina oppii ja ymmärtää asiat uudella tavalla kun vaan malttaa kuunnella... Ajatella, koko ikäni olen hevosia käsitellyt ja silti on niin paljon opittavaa.
Olin loppujen lopuksi Taavin kanssa pihalla varmaan yhteensä reilun tunnin, en katsonut kelloa. Kengät vaan olivat sukkia myöten ihan litimärät... Ei se haittaa, pääasia että meni loppujen lopuksi superhyvin!
Niin, oppii aina uusia asioita, vaikka on ollut hevosten kanssa melkein koko iän. :) luen aina innoissani postauksia taavin "kasvusta"! ;) Luin myös uusimpia postauksia tämän postauksen jälkeen. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, ettei voi tietää koskaan, voi tapahtua mitä tahansa esim tuo sun tarinasi, miten vanha hevosesi jalka meni poikki. Tiedän yhden tyypin, joka pelkäs koko ajan hevosensa menee rikki, laittoi kaikenlaisia (!!) suojia, ylimääräisiäkin suojia ja ihan kaikkia. Yhtenä kauniina päivänä tarhassa juuri se hevonen loukkaantui ja piti heti lopettaa. Pointtini on se, että olen samaa mieltä kanssasi, että pitää tehdä mitä normaalisti tehdään ja jos sattuu niin ei sille voi mitään. Kyllä maalaisjärkeäkin mukana:) tsemppiä!! <3
VastaaPoistaHei! Kiitos kommentistasi Nelli :) Todella mukavaa kuulla, että olet seurannut blogiani. Tätä on kivaa tehdä ja samalla saan pidettyä "päiväkirjaa" ja voin palata ajassa taaksepäin kun katson vanhoja kirjoituksia. Toivottavasti Taavi pysyy ehjänä kaikesta riehumisestaan huolimatta. Kun ei sitä voi laatikossakaan pitää... Pakko päästä purkaamaan nuoren omaa energiaa ja samalla kehittyy kun saa liikkua. Mukavaa kevättä sinulle Nelli! Toivottavasti nähdään taas joskus ja poikkea käymään, jos tulet Vaasaan! :)
VastaaPoista