Hevoseni jalka meni poikki...

Hevonen nukkuu...

..muut katselevat rauhallisen uteliaina...

..kun selkäni takana tämä yksi spurttailee ihan TÄYSILLÄ...

...vielä videomateriaalia.. Olin tässä juuri päästänyt Taavin irti ja Taavi vetäissyt täyttä vauhtia tuonne perälle. Muistan ihmetelleeni monta kertaa tässä tilanteessa, että kuinka ihmeessä muut hevoset eivät sano mitään. Mahtavat ajatella vaan, että on se Taavi vähän hölmö.

Olen siis jo puolen vuoden ajan juoksuttanut Taavia irti 2-3 kertaa viikossa tällä kentällä. 

Uskon hevosten jo tottuneen Taaviin, kuten kaikkeen muuhun oheistoimintaan mitä tuolla tallinpihalla tapahtuu. Mm. irrallaan oleviin koiriin, traktoriin, mönkijään(+sen heinälavaan), autoihin ja trailereihin ja kuorma-autoon jne. Nämä kaikki ajavat aivan tarhojen vierestä.

Lisäksi tallilla on pitkin syksyä tehty erilaisia töitä, seinien maalausta ylhäällä traktorin kauhan päällä ja hitsausta jne. Tänään viimeksi keskellä päivää ylhäällä olevan traktorin kauhan päälle kiivettiin ja tiputettiin lumet alas laudan avulla, mikä oli ulkona olevien hevosten mielestä hyvin jännittävää. Tässä ei varmastikaan tullut lueteltua kaikkea, mutta pointtinani on se että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. 

Minulla oli kaunis tamma, Malwa. Malwa oli tarhassaan kun tulin tallille.. Eikä siellä ollut ketään muuta. Siivosin karsinan kaikessa rauhassa ja menin ottamaan Malwaa sisälle. Kaikki muut hevoset olivat normaalisti tarhoissaan. 

Se oli aivan tavallinen päivä, kun aloin avaamaan porttia normaaliin tapaani. Vähän vain pyysin Malwaa peruuttamaan, jotta saisin portin paremmin auki. Siinä samassa Malwa kaatui. Ihan yhtäkkiä.

Malwa yritti kerran nousta ylös, eikä päässyt. Siinä samassa vilkaisin Malwan takajalkoja, joista toinen oli vääntynyt. Tiesin heti, että se on poikki. Siitä ei ollut epäilystäkään. En tiedä kaatuiko Malwa sen takia, että jalka meni poikki, vai menikö jalka poikki silloin kun Malwa yritti nousta ylös.

Istuuduin heti maassa makaavan Malwan kaulan päälle, jotta Malwa pysyisi makuulla, eikä yrittäisi enää nousta ylös. Eikä se yrittänyt. Aloin lähettämään tekstiviestiä äidilleni ja läheisen tallin Annikalle. Mikä onni, että kännykkä oli taskussa.

Annika ja Mats tulivat välittömästi paikalle trailerinsa kanssa, mutta hekin näkivät, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Istuin edelleen Malwan päällä ja Annika soitti eräälle vanhemmalle ravimiehelle Siggelle, sillä me kaikki tiesimme, että Malwa oli lopetettava HETI. Siggellä oli ase ja hän osasi lopettaa hevosen.

Äitini tuli paikalle juuri samaan aikaan kuin Sigge. Tähän kaikkeen meni vain noin 20-30 minuuttia. Malwa lopetettiin täysin samaan paikkaan, mihin toinen hevosemme Bugor oltiin lopetettu muutama vuosi sitä ennen. Malwa haudattiin Bugorin viereen.

Malwa oli meillä 14 vuotta.

Nyt tallillamme on ollut puhetta, että Taavin kentällä juokseminen mahdollisesti aiheuttaisi hevosten loukkaantumisen tarhoissaan. Ja minua on kielletty juoksuttamasta, kun on jäätä. Ymmärrän täysin hevosten omistajien pelon ja huolen. Onneksi nyt on satanut lunta... Pohjat ovat taas pitäviä. Omistajilla toivottavasti vähemmän huolta. Lupaan seurata tarkkaan tilannetta ja lopettaa jos huomaan tarhoissaan olevien hevosten villiintyvän.

Halusin vain tällä kirjoituksella osoittaa, että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa.

Ja se kuka ottaa suurimman riskin tässä kaikessa, olen minä itse. En kuitenkaan aio pelätä. Jos Taavin jalka menee huomenna maneesissa poikki, kuten ystäväni nuorelle hevoselle on käynyt, niin sitten menee.

Huomasin muuten, että nämä hevoset juoksivat aivan itse eilen päivällä pienissä tarhoissaan. Eikä Taavi edes ollut ulkona tai mitään häiriötä ilmennyt pihapiirissä.

Alla on vielä kuvia tältä päivälta, mitä tein Toven kanssa Taavin juoksutuksen jälkeen. En jaksa kirjoittaa nyt enempää...  Muuta kuin että oli aivan mahtava aamupäivä Taavin kanssa! Opin uutta ja harjoittelen tätä lisää.

Sain Tovelta apua Taavin kouluttamisessa.
Tässä käytössä on Dually Halter -riimu,
jonka käyttöä alan nyt opettelemaan.

Taavin on opittava pysymään paikallaan, mikä on välillä haastavaa.