..jo toista päivää... Jee!!!
Eilen vaan katselin haan reunalta, kun lumi satoi vaakasuoraan sivulle päin ja Taavi juoksi välillä tuulen kanssa kilpaa.
Oli silloin tarkoitus mennä juoksuttamaan, mutta kun kun pelkkä taluttelu haassa tuntui minusta vaikealta, niin jätin väliin. Taavi säpsähteli ja säikkyi... Tosin tuli sitten todella kiltisti sisälle harjaukseen.
Olen Hannelen neuvosta ottanut "ohjelmaan" takaisin nuo peruutusharjoitukset. Aina kun Taavi yrittää taluttaessa kävellä minua reippaammin, niin pysäytän sen ja pyydän peruuttamaan. Tämä on auttanut meitä paljon.
Tänään aamulla kävin omien oppilaitten kanssa pulkkamäen jälkeen viemässä Taaville vettä ja heinää. He näkivät Taavin ensimmäistä kertaa. Taavi oli TAAS villi haassa. Olipahan oppilailla katsottavaa... Uskalsivat kyllä silti silittää :)
Illalla oli taas vain 30 min aikaa ennen Jeren shakki-iltaa.. on tämä välillä aikamoista minuuttiaikataululla menemistä... Joko olisin vain siivonnut ja lähtenyt kotiin tai mennyt ratsastamaan/hoitanut Taavin... Päätin käydä ratsastamassa. Hoito ym. jäivät vielä iltamyöhälle.
Sain niin hyvän neuvon Sannalta laittaa ääniä vaimentavan korvahupun... En edes muistanut minulla olevan sellainen kaapissa! :D Halusin kokeilla HETI!!!
Kiipesin selkään pihalla ja ratsastin kentälle...Taavi oli reipas, mutta niin järkevä! Ei yhtään ainuttakaan päänpyöritystä tai loikkaa tms.
Ravattiin suurta ympyrää reippaasti. Taavi oli aivan kuin juna. Meni tasaisesti samaa vauhtia koko ajan eteenpäin. Ihana!
Olkoon tämän hyvän ratsastuksen takana korvahuppu tai tarhassa kaksi päivää riehuminen tai mikä tahansa muu... Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen ja iloinen.
Tästä on hyvä jatkaa...