Liike on lääkettä,

vai onko? Sen näyttää aika...

Sain itseni sohvanpohjalta ylös ja päätin, että liikutan hevosen. Lääkeannos on enää 1/3 siitä mitä se oli, joten liikutan nyt ihan joka päivä, jos se vain on mahdollista.

Ja nämä mun Taavin liikuttamiset eivät ole ns. treeniä, vaan se minimi, mitä jokaisen hevosen pitäisi periaatteessa päivittäin liikkua. Myös vapaapäivinä.

Jos haaveilen Taavin vielä joskus olevan siinä kunnossa, että voisin ratsastaa normaalisti, niin ei siihen ainakaan paikallaan pysymällä päästä.

Ruokintaa muutin vähän, sillä olin unohtanut yhden energialähteen; rypsiöljyn ja myös ruokintakalkin. Näitä en ollut vielä antanut...

Aamulla:
- 3dl proteiinia turvotettuna, ruokintakalkkia 1 rkl ja rypsiöljyä 1dl
- puuron jälkeen sinimailashaketta 1 litra ja vähän olutmäskiä.

Päivällä:
- 3dl proteiinia turvotettuna, ruokintakalkkia 1 rkl ja rypsiöljyä 1dl

Illalla:
- 4 dl pellavaista turvotettuna, yeasacc hiiva
- puuron jälkeen sinimailashaketta 1 litra ja vähän olutmäskiä.

Lisäksi on tietysti lääkkeet, mutta enää noin 2 viikkoa, niin lääkekuuri on loppunut... Niistä on ollut kyllä todella paljon apua.

Alla tän päivän liikkumiset... Kävi tässä nyt pidemmän päälle miten tahansa, niin ainakin meillä oli mukavaa.

Syyslomamuistoja...

Sohvalla lämpimän viltin alla on ihana lukea rakkaushömppää ja miettiä mitä kaikkea on lomalla tehnyt.

Täytyy sanoa, että ei mitään SUURTA tai ihmeellistä olla poikien kanssa tehty, mutta kyllä nuo pienet asiat ovat loppujen lopuksi niistä kaikista suurimpia.

Taavin vointi on vaihdellut paljon. Se on mennyt loman aikana tasaisesti huonompaan, niin aloin jo miettiä miten tässä nyt käy.. Pärjääkö Taavi edes ilman lääkkeitä, kun on nyt pienemmällä annostuksella. Joudunko luopumaan siitä.

En tiedä. Nyt näyttää Taavin vointi taas vähän paremmalta. Heinä maistuu taas ja hevosen yleisilme on PALJON parempi(kts. alla olevat kuvat).

Päivä kerrallaan ja pienistä asioista iloiten.

Aamutaluttelua pellolla...

Ihana aamu ja käveltiin tallin pihalla, kentällä ja pellolla. Mun kävelykunto on noussut, kun on tullut taluteltua Taavia aika paljon...  :)

Sateisen päivän piristys...

..oli se, kun Nuutti ratsasti pitkän tauon jälkeen. On Nuutti kysynyt aiemmin, mutta Taavi on ollut joko niin sairas tai minusta on vaan tuntunut siltä että ympäristö on vielä niin uusi Taaville.

Tänään kuitenkin otin pojat mukaan tallille ja päätin, että jos Nuutti pyytää, niin hän saa ratsastaa. Juoksutin vaan Taavin ensin... Meillä oli sitten tosi mukavaa! :)

Nooakin osallistui Taavin hoitoon, vaikka yleensä pysytteleekin karsinan ulkopuolella.

 Saas nähdä innostuuko Nuutti ratsastamaan enemmän?

Taavin emän emä Töyssy...

..ja Taavin emä Jatsina varsana. Sain Annikalta lisää kuvia :) Aivan ihania eikös?!

Muistan kun Töyssy tuli isojärven tallille. Se oli ryhdikäs, hienon värinen, iso ja reippaannäköinen. Muistan ajatelleeni jo silloin, että on se hieno.

Hannele on jälkeenpäin kertonut Töyssystä paljon. Töyssy oli hänen elämänsä hevonen ja hän pystyi luottamaan siihen täysin, kun oli sillä maastossa.

Jatsinan tapasin ensimmäistä kertaa Öjassa, kun se oli varsa. Se oli just se sama kesä, kun olin tutustunut Jereen. 

Pääsin kerran Töyssyn selkään. Seurustelin tuolloin Jeren kanssa. Hannele oli vienyt meidät kaikki vuorotellen tapaninpäivän ajelulle nuorella Jatsinalla, kun hän kysyi, että haluanko käydä vielä Töyssyllä vähän maastossa laukkailemassa? Muistan vielä sen tunteen, kun laukkasin Töyssyllä Laajalahden maaston talvisia metsäteitä pitkin ja hevonen oli niin viisas.

Jatsinan selkään istuin ensimmäistä kertaa kun sinne istuttiin ekaa kertaa. Jatsina oli käytävällä ja roikuin sen selässä. Pääsin sitten sinne istumaan. Joskus kun Jatsina oli viisivuotias, niin sain taas ratsastaa sillä siitä eteenpäin. Se oli ihana hevonen.

Olen tänä iltana ajatellut paljon näitä hevosia Taavin takana. Ja niin todella toivon, että saan pitää Taavin, sillä se on minun elämäni hevonen. Alla oleva kuva on otettu tänään ratsastuksen jälkeen.

Patu...

Kysyin joskus muutama vuosi sitten Annika  Ika-Lassilalta, että millainen hevonen Patu, Jatsinan isä, oikein oli? Annika kertoi:

"Patu on herkkä ori. Totteli tosi kevyillä merkeillä ja avuilla. Olihan tottunu työskentelemään ihmisen kanssa, ku oli kokopvätyössä metsässä noin 14 vuotta. 
Kesäsin piti n 3 kk lomaa jolloin ratsastelin tai ajettiin sillä. Metsässä se sai usein herkkuja (leipää ja porkkanaa) lounaaks heinän lisäksi joten se oli kovasti nooli ja kuola valu usein. Patulla oli huumori kohillaan ja vapaalla se oli tosi leikkisä. Siksi varmaan riitti työmotivaatiota sitten töihin. Työhevosena aivan huippu. Veti kuorman ku kuorman tienvarteen. Vehkeet ois hajonnu ennenku Patu ois jättäny vetämättä. Ulos ku vei ja sisälle haasta ku otti niin se tanssahteli ku nuori mies vielä 18 vuotiaanakin mutta ei koskaan tehny kellekään pahaa. Se oli mulla lännenratsunakin ja käytiin mm Rolf Peterkan kliniikalla Revonlahdella. Rolffi ratsasti myös ja tykkäs. 😊 Patu on ollut rekihevosena lapsille laskiaisriehassa, vetänyt hääparia ja ollut mukana muissakin tempauksissa. Se oli varma peli eikä välittäny liikenteestäkään. Vuonna 2006 käytin sitä Ypäjällä kantakirjauksessa ja se sai paljon kehuja siellä! 2007 helmikuussa Alasen Päivi, jolla oli sen veli ja siskonpoika ja joka oli omistanu sen emänki viimeisenä, halusi ostaa Patun niin se muutti sinne. Kun minä halusin kehittyä lännenratsastajana quarterin kanssa."

Siinä mitä itse näen Taavissa/tunnen ratsastuksessa todella paljon Jatsinaa, niin yllä oleva teksti kuulostaa kieltämättä kyllä myös Taaviin sopivalta erityisesti työmoraalin ja itsevarmuuden suhteen! :)

Alla kuvia Patusta.  Muistan nähneeni Patun Kokkolan metsissä metsätöissä ja ihailleeni sitä. Upea ori!!!